Nimettömyys ja kriminologia

Ihminen ei saa irrottaa itseään saamastaan nimestä, ja jos irrottaa, niin sen tulee sattua samassa mitassa kun sormien irti repiminen. Vähintään sen pitää jättää niin paksut arvet, että ihminen menettää toimintakykyään, maine menee ja suvereeni voi ripustaa yhden rohkeusmitalin seinälle vieraiden ihmeteltäväksi, pääkalloja riviin seisomaan vitriiniin, jotta valta pönkittyy edelleen eikä kukaan jatkossa uskalla uhmata valistuksen ajan tarkkailevaa ja mieleen pesiytyvää suvereenia.

Nimettömyyden kriminalisaation on kuitenkin haastanut globaali tekninen kehitys, jonka myötä niin ihmisten kuin yhteisöjenkin nimiavaruus on nopeasti ja radikaalisti laajentunut, purkautunut ulos vanhan kansallisen koheesion territorion puitteiden sisältä. Läikkynyt yli äyräiden, antanut ihmisen ja yhteisöjen toteuttaa itseään aivan uusilla rekistereillä ja volyymillä. Kansallisesti rajoittumaton nimiavaruus ja nimien mekanismit toivat uusia toimintamahdollisuuksia, mutta myös pohdittavaa ja ihmeteltävää kansallisen koheesion perään kyselijöille.

Yritysten ja yksilöidenkin toimintakenttää suojellut kielipolitiikka murtui sekin asteittain kun globaali tekninen kehitys toi kaikenkielistä ja kaikenmielistä sisältöä, sanomaa, viestiä, kuvaa ja taidettta ihmisten iholle. Vaikka kauppa ja kaupankäynti, ihmine ja ihmisen elanto, terveys ja työ siirtyivät globaalille tasolle, vähintäänkin ulos kansallisesta kehikosta seuraavaan viitekehykseen, ryhtyivät jotkin vanhat suvereenit rohkean, pontevaan ja miehiseen taisteluun oman asemansa, kansallisen kopeople-295145_960_720heesionsa, palauttamiseksi ihmisten mielissä tärkeimmälle pallille ja keskipisteeksi. Taistelu kohtasi kuitenkin gobaalin teknisen kehityksen syvyyden, laajan skaalan sekä valtavat ihmismassat, polittiset päämäärät mutta myös omat sisäpoliittiset realiteettinsa. Kun globalisaatiota ei voi käskyttää, eikä toiset valtiotkaan pidä siitä jos niiden tontille tai varpaille astutaan, kun ei ideologiaan osattu tarttua tai yrittää ymmärtää, sai vanha kansallista koheesiota kaipaava ja elähdyttävä nationalistinen suvereeni kohteensa omista ihmisistä. Kriminalisoinnin kautta syylliseksi nostetaan ihminen, joka ajatuksensa voimalla ja globalisaation sekä nationalismin välisessä köydenvedossa otti omakseen sen puolen jonka sanottiinkin olevan oleellinen otettavaksi, mutta jota ei olisi oikestaan lupa eikä roti ottaa, koska välttämättä silloin toinen ääripää tulee kokeneeksi jääneensä vaille huomiotta, ellei jopa heitteillejätetyksi.

Valistuksen ajan vallanpito on mielen kontrollia, ja jos mieli karkaa, on piru irti. Mieli on sairas tai rikollinen, syyttää pitää kummassakin tapauksessa, jos mieli tekee.

Comments are closed, but trackbacks and pingbacks are open.