Pseudonimiä ja jälleenohjausta

Länsimainen yhteiskunta rakastaa nimiä, yksilöiviä tunnisteita ja ties mitä kaikkea sellaista. Siinä missä maailma on avara tavara, ovat nimet kietoutuneet ahtaan pipon sisään. Nimi seuraa, määrittää ja värittää ihmistä kehdosta hautaan ja usein jopa senkin jälkeen vielä jää elämään ja ihmettelemään, mitä tässä maailmassa oikein tapahtuu. Jotkut nimet nousevat parrasvaloihin vasta sitten, kun henki on jo jättänyt kehon ja kalma tullut kylään. Yhteiskunnan on siinä vaiheessa usein mahdollista kumartaa suurimmillekin reformisteille, painaa pää hennosti alas ja mumista vaivihkaa “kyllä se sinä sittenkin olit oikeassa”. Toisaalta sankariksi voi nostaa jalustalle pönöttämään, sellaisen joka ei enää voi puolustautua tai sanoa sanottavaansa. “Tässä meidän isä ja kaikkeus”, valtavat väkimassat kumartavat, koristelevat hennon kehon ja veistävät kivestä, kuparista ja raudsta yksi toisensa perään. Maasto täytyy komeasti seisovista, istuvista, ratsastavista kivimiehistä, kun ihmiset yrittävät lohduttaa itseään ymmärrettyään olleensa kykenemättömiä kohtaamaan ihmistä hänen elinaikanaan.

Nimien ja numeroiden, yksilöiden ja tunnisteiden merkitys vaihtelee maailman kolkkien kesken. Joissain kulttuureissa ja ajoissa on tavaksi tullut numeroida ihmiset kuin vangit, sairaat, hullut tai karja, yksilöidä ideologisin perustein. Ihmisen yksilöllisyydesta tulee näin hallinnan institutionaalinen ratkaisu. Toisaalta joissain kulttuureissa yksilön sijasta korostuu yhteisö, trendit ja liikkeet, vaikutteet — ja nimien temporaaliisuus, relatiivisuus ja subjektiivisuus. Sellaiset yhteiskunnat saattaa keskenään ajautua tilanteeseen, jossa ei voi niinkään yhteisymmärrys kukoistaa, vaan tulee kaikenlaista pientä eripuraa, kun perustavaa laatua olevat olettamukset, ajatukset ja mieltymykset joutuvat kohtaamaan itsestään poikkeavan tavan olla.

Yksilöllisen tunnistamisen, stabiilien identiteettien haastaa aina kaikkialla vellova sattuma ja kaaos. Kasinolla erilaisten pelien sisäinen systeemi ja logiikka kietoutuu sattumanvaraisten tapahtumisen, kaaoksen, ympärille. Ja se kiehtoo ihmistä kuin ihmistä, joko pelien kautta, mutta myös sellaisten muiden ilmiöiden ja leikkien myötä joissa samalla tavoin sattuma ja logiikka kohtaa toisensa.